Napin ensimmäinen kontatkti luolamaailmaan

Vihdoinkin lunta, loppui tuo loputon pimeys ja kura.
Mitäpä Napin elämään sitten kuuluu, eipä kummempaa, samanlainen sähikäinen tuo on edelleen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää :) Kuten nyt ihka ensimmäinen luolakokemus, ihan kylmiltään sinne vain supien ja mäyrien joukkoon.
Tässä tammikuun alussa herra päätti ryömiä naapurin puolihylätyn suulin alle supeja ja mäyriä hätyyttelemään. Nappi oli minulla mukana tuossa pihalla vapaana, varustettuna turvaliivillä jos vaikka olisi tielle juossut niin olisi autoilijan helpompi havaita. Nappi juoksenteli minun mukanani seuraten mitä touhuilin. Sitten yhtäkkiä se katosi, olin pistänyt merkille, että suunta oli naapuriin päin ja lähdin samaan suuntaan. Pitkälle en päässyt kun alkoi kuulumaan vaimeaa kiukkuista haukkumista. Lähestyin naapurin suulia ja haukku voimistui, jep siellä Nappi melttosi suulin alla jollekin otukselle.
Yritin lampulla valoa näyttäen puoliksi maassa maaten  kurkkia suulin alle nähdäkseni minkä otuksen kanssa Nappi rymysi. En kuitenkaan nähnyt toista eläintä, lattianiska tuli eteen. Napin kuitenkin näin nykivän jotain ja välillä Nappi hypähti taaksepäin, sen mitä nyt suulin lattian alla on mahdollista hyppiä :) sitten se taas hyökkäsi eteenpäin raivokkaasti haukkuen. Pistin käteni tässä vaiheessa kyynärpäitä myöden ristiin, ettei otus jonka kanssa Nappi oli suulin alla, vain olisi mäyrä. Tiedän naapurin suulin alla majailevan mäyriä sekä supeja. Välillä minun piti lähteä hakemaan uutta otsalamppua ja sillävälin Nappi yritti suulin alta pois, mutta ei tajunnut tulla omia jälkiään pois vaan yritti liian ahtaasta kolosta, minut nähdessään se syöksyi takaisin mellastamaan samaan paikkaan, välillä se katosi näkyvistä ja haukku kuului vaimeampana, aivan kuin se olisi ajanut eläimen jonnekin pidemmälle käytävässä, hetken kuluttua Nappi palasi taas takaisin alkuperäiseen paikkaansa ja jatkoi nykimistä, hyökkäilyä ja perääntymistä. Kävin katsomassa myös suulin sisäpuolella miltä siellä näytti, josko joutuisin lattian purkutöihin, kiesus mikä romuläjä juuri siinä osassa suulia, jonka lattian alla Nappi rymysi.
Toivoin ettei Nappi jäisi pannastaan tai turvaliivistään mihinkään kiinni suulin lattian alla, silloin olisi voinut mennäkin purku puuhiksi.
Seuraavan kerran kun Napin näin, sillä ei enää ollut turvaliiviä päällä, valkoinen koira oli kaikkea muuta kuin valkoinen. Se yritti jälleen suulin alta pois, mutta kun kutsuin sitä se ryntäsi takaisin haukkuen kiukkuisesti.
Koetin siitä kohtaa yhtä kiveä kuinka iso se olisi, saisinko sen siirretyksi ilman apuvälineitä ja tehtyä Napille poistuloreitin. Kivi oli melko suuri, mutta laakea ja litteä ja sain sen suuremmitta vaikeuksitta siirrettyä syrjään, otin vielä pari pienempää kiveä pois ja silloin aukko oli Napille riittävän suuri. Seuraavan kerran, kun Nappi kurkkasi suulin alta olin vahingosta viisastunut ja nappasin sitä niskasta kiinni sanomatta sanaakaan, kiinnitin taluttimen pantaan, joka sillä ihme kyllä oli edelleen kaulassa. Turvaliivi oli jäänyt suulin alle supille tai mäyrälle lahjaksi, mahdetaanko täällä kohta nähdä supi tai mäyrä liikkumassa turvaliivi päällä :D . Luulisin että Nappi mellasti supin kanssa, koska koirassa ei ollut naarmun naarmua.
Nappi pääsikin seuraavaksi pesulle ja sitten nukkumaan. Unta sillä riitti vielä seuraavankin päivän :)
Tämä antoi pontta ajatukselle viedä Nappi keinoluolille. Katsotaan tässä kevään mittaan :)