Ilmeisesti Nappi on kotiutunut

Ainakin siitä päätellen, että ei kulje enää perässäni joka paikkaan, saattaa nukkua pitkät tovit tuolla omalla pedillään ja käy vain joskus tarkistamassa olenko paikalla, tai mitä teen.
Tänään aamulla kahdeksan aikoihin vein Napin ulos ilman talutinta, ajattelin, että tehdään nopsasti asiat ja sitten takaisin sisälle, olihan ulkona kova tuuli ja sadettakin vihmoi ihan kiitettävästi. Nappi seisoi portailla ja katsoi minua kuin vähäjärkistä houkutellessani sitä pihaan, 'oletko nyt ihan himmeä, en tasan tule kastelemaan itseäni', lähti se kuitenkin perääni, kun katosin näkyvistä kulman taa.
 Illalla kun kävin sen kanssa myöhään ulkona, se nosti ensimmäistä kertaa käskyllä 'pissalle', jalkaa ja lorottikin aikansa.
 Nyt aamulla uusi testi ja 'JEE' homma toimii, Nappi on sisäistänyt käskyn 'pissalle'. Helpottaa jonkun verran aamuja, kun ei tarvitse vetää kilometrien lenkkiä, jotta koira tekee asiansa :) Mutta takaisin aamuun, kutsuin Nappia luokseni ja sanoin 'sisälle', Nappi lähti juoksemaan kohti portaita , mutta suhauttikin ohi ja jatkoi matkaansa naapurin puolelle ja siitä tielle ja katosi näkyvistä, minä huutelin sitä ja viheltelin ei, ei kuulu, ei näy koiraa.

 Ehdein jo hieman säikähtää, koska tyhmä minä en ollut laittanut Napille edes pantaa kaulaan. Kävin hakemassa taluttimen ja pannan sisältä ja lähdin huutelemaan uudelleen, ei vieläkään missään, kävin tarkistamassa toisen naapurimme suulin, ei sielläkään, vaikka sinne Nappi mielellään menee, koska suulin lattian alla majailee supeja, tai on ainakin majaillut. Viime kesänä siellä oli mäyrän pesä ja meidänkin puolelle uskaltautui yksi poikasista tutkimaan juhannuksen viettoamme.

Ei ollut sielläkään koiraa, palasin siis pihaan takaisin ja samassa näin tiellä vilahtavan jotain valkoista, huusin 'tänne' ja sieltä kuusiaidan raosta puikahti katuvainen Nappi. Se kyllä tiesi vaikken sanallaakaan torunut, että oli ollut luvattomilla teillä, häntä koipien välissä heiluen, korvat luimussa ja kyyryssä kulkien se tuli jalkoihini ja yritti 'kiivetä' ylös jalkaani pitkin. Eihän tuollaiselle 'anteeksi' pyynnölle voi olla taipumatta, mutta vasta hetken kuluttua. Sisälle tulimme jo täydessä yhteisymmärryksessä.
Eihän tuossa karkailussa muuten mitään ongelmaa ole, kuin se että Nappi ei kavahda autoja, se yrittää aina lähemmäs autoa kun taluttimessakin sitä kuljettaa.
Katsokaan nyt kuinka suloinen pikku karkulainen käpertyi sänkyyn, aamuruoan jälkeen :)

Eihän tuollaiselle voi olla kauaa vihainen <3