Miten kaikki sai alkunsa

Nappi on kolmevuotias sileäkarvainen kettuterrieri ja saapui meille viime viikonloppuna kodinvaihtajana. Napilla oli rakastavat omistajat ja hyvä koti, mutta omistajilla ei ollut Napille riittävästi aikaa. Niinpä he päätyivät tekemään ratkaisun, joka oli Napille se oikea, eli päättivät myydä Napin. Me taas olimme jo pitkään miettineet kettarin hankkimista, meillä on aiemmin ollut kaksi kettaria, mutta nyt jo neljä vuotta ollaan eletty ajokoirataloudessa, niin ja kissa :)

Ajokoirakin saapui meille hieman outoja teitä pitkin, minä olin viimeisellä kuukaudella raskaana odottaessani kuopustamme, kun puhelin soi ja miehen metsästyskaveri soitti ja kyseli 'joko meillä on ajokoira hommattuna, olisi rankkurilla todella kilttiluontoinen vajaan vuoden ikäinen ajokoira, jota ei ole kukaan kaivannut ja se saisi seuraavana päivänä lopetuspiikin'. Mies tietysti innostui, minä en niinkään, meillä oli silloin vielä yksi kettari ja kaksi alle kouluikäistä lasta ja kolmas juuri syntymässä, 'juu ei minä sanoin, ei meille ei nyt juuri tule ajokoiraa' , mutta kuinkas ollakaan illalla meille tuli Topi-luppakorva ja asettui taloksi. Siitä on aikaa jo seitsemän vuotta. Kissa saapui kolme vuotta sitten vuoden vanhana.

 Aloimme miettiä muutama kuukausi sitten, että kyllä voisi pienen koiran hankkia, ajokoira on lasten talutettavaksi 'hieman' iso ja Topi vielä sieltä isommasta päästä. Rotu oli päivänselvä, sileäkarvainen kettuterrieri, eikä mikään muu. Sitten alkoi etsintä, pentua tietysti katselimme, mutta sattumalta perjantaina katsoin ihan vain muuten Tori.fi sivustolta koiria ja siellä oli Nappi kodinvaihtaja, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Laitoin viestiä Napin omistajalle ja sitten alkoi jännitys ja odotus. Varovasti vihjaisin lapsille, että olin kysellyt kettuterrieriä, mutta tämä on sitten aikuinen. Illalla sitten Napin kasvattaja vastasi viestiini ja olin aivan täpinöissäni, me saisimme Napin, meillä olisi paras uusi koti Napille.

Mieheni oli työmatkalla ja saapui kotiin vasta lauantaiaamuna, jolloin kysyin 'miten olisi kolmevuotias uroskettuterrieri?' Mies ei vastannut mitään vähäänaikaan ja sitten kysyi, 'mitäs luulet, että kissa siihen sanoo?' 'Tottuihan kissa Topiinkin, mutta kettari on tietysti asia erikseen' Napin kodissa oli kissa joten päätimme ottaa riskin. 
Sunnuntaina puolenpäivän aikaan, suuntasin auton nokan lasten kanssa kohti Etelä-Pohjanmaata ja Nappia. Hieman ennen kolmea olimme perillä ja voi mikä suloinen pitkäkuonolainen meitä ovella olikaan vastassa :) Se oli rakkautta molemminpuolin, Nappi rakastui lapsiin suoralta kädeltä eikä saanut rapsutteluista ja hellittelyistä ollenkaan tarpeekseen ja lapset taas Nappiin, minähän olen menettänyt sydämeni kettarille jo vuonna -96 kun meille se eka kettari saapui, olen siis toivoton tapaus ;) Teimme omistajanvaihdospaperit Napista ja rahakin vaihtoi omistajaa, mutta meille tuli se parempi vaihturi, eli Nappi. Lähdimme kohta ajamaan takaisin kotiin, sillä kello oli jo paljon ja ei oikein hirvenmetsästys aikaan kiinnosta iltahämärissä ajella 200 km hirvivaara-alueella maailman arvokkain lasti autossa mukana, lapset ja koiruus :)

 Napin tarina jatkuu...